sunnuntai 21. elokuuta 2016

Salkoruusu kukkii!


Elokuun ihanin yllättäjä on ollut Alcea ficifolia 'Happy Lights', suomeksi tämä taidetaan paremmin tuntea liuskasalkoruusuna. Vuosi sitten keväällä kasvatin näitä ensi kerran ja peräti yhden taimen sain istutettua kukkapenkkiin asti muiden kuukahtaessa sitä ennen.


Olen jo kauan haaveillut salkoruusun kukinnasta pihallamme. Oli hienoa huomata keväällä,
että taimi oli kuin olikin selvinnyt rankan talven yli ja mahtavaa että se nyt viimein kukkii. Mä oon niin onnellinen!!! Väriä sai vähän jännittää, sillä 'Happy Lights' -salkoruusuja on monissa eri väreissä ja kylvämäni siemenet olivat jostain sekoituspussista.


Tällä salkoruusulla on pensasmainen kasvutapa. Korkeutta sillä on noin 150 cm ja leveyttä reilut puoli metriä. Joillain nettisivuilla tämän väitetään olevan monivuotinen perenna, joillain sivuilla taas käytetään nimitystä kaksivuotinen kasvi tai lyhytikäinen perenna. Otapa näistä sitten selvä. 


Enpä ole taaskaan ihan varma, kannattaisiko kukkavarret leikkaa kukinnan jälkeen poikki vai pitäisikö antaa kasvin rauhassa siementää. Vähän oikukkaita hommia. Jos tämä oikeasti on edes lyhytikäinen perenna, niin luulisi siinä tapauksessa olevan aivan sama vaikka jättäisin kukkavarret pystyyn.  


Salkoruusut ovat kiehtovia. Kaltaiselleni laiskalle puutarhurille 'Happy Lights' on siinäkin mielessä mukava kasvi, ettei se tarvitse minkäänlaista tukea pysyäkseen pystyssä. 

Googlettakaapa muuten huviksenne sanoilla "Hollyhock dolls", niin näette hienoja salkoruusunukkeja. Minusta ne sopisivat oivasti vaikkapa juhlapöydän koristeluun. Jos suomalaislapset ovat muinoin leikkineet käpylehmillä, niin jenkkitytöillä on vissiin ollut salkoruusunukkeja. 

Onko sinulla ollut pihallasi ikinä liuskasalkoruusuja? Olivatko ne ihan oikeasti monivuotisia (heh-heh, täällä on taas pientä kyynisyyttä ilmassa)? Onko antaa hyviä vinkkejä kasvatuksen suhteen? Olisin neuvoista hyvin kiitollinen. 



torstai 11. elokuuta 2016

Oliks tää kesä jotenkin nopeutettu versio?

Kevätkylvöihin kuulunut hämähäkkikukka 'Cherry Queen' on kukkinut jonkin
aikaa. 

Suurimman osan ajasta olen erittäin mukavuudenhaluinen puutarhuri. Sääolosuhteiden pitää olla juuri sopivat tai muuten ei tapahdu mitään. Ei saa olla liian kuuma eikä varsinkaan liian kylmä. Sään ollessa epäsopiva alkaa äkkiä rutina ja kitinä, heitän puutarhahanskat kukkapenkin reunaan ja painelen sisätiloihin.


Onnekseni tuossa olikin pari päivää juuri sopivia kelejä. Siirtelin perennoja paikasta toiseen kuin heikkopäinen. Miten aina tuntuukin, että olen onnistunut istuttamaan melkein kaikki kasvit väärille paikoille.

Tähän penkkiin kylväytyy joka vuosi itsekseen punaisia ja oransseja unikoita.
Olen niin kiitollinen! 

Lopulta istutin maahan asti keväällä kylvämäni salkoruusut. Tosin en muista, olivatko ne lajiketta 'Watchman' vai 'Nigra', vaikka väliäkö hällä, ovat ne niin samannäköisiä tummia kaunottaria kumpainenkin. Toivottavasti selviävät hienosti talven yli. Seassa oli myös muutama 'Happy Lights' -salkoruusu, jonka joidenkin lähteiden mukaan väitetään olevan jopa monivuotinen.

Koulin vihdosta viimein aiemmin kylvämäni valkoiset illakot, maariankellot ja myskisalviat. Huh! Toivottavasti ne vielä ehtivät kehittää purkeissaan edes jonkinlaiset juuret ennen maahan istuttamista. Kylvän aina innolla kaikkea, mutta kun koulintavaihe olisi edessä, niin siinä kohti iskee yleensä motivaation puute. Keksin joka päivä jonkin tekosyyn, miksi en juuri tänään millään pysty/ehdi/kerkeä koulintahommiin. Huvittavinta tietysti on, ettei koulimiseen kulu aikaa juuri mitään, kunhan vaan ensin alkuun pääsee.

Pidän tästä punaisen ja vihreän liitosta.
Knautia macedonica ja komeamaksaruoho.

Kukinta saattaisi nyt näillä main olla pihallamme huipussaan. On ollut jotenkin erikoinen olo jo kauan aikaa, sillä kaikki niin kutsutut syysperennat aloittivat kukintansa jo hyvissä ajoin heinäkuussa. Luulen, ettei täällä kuki enää ensi kuussa mikään. Välillä on ollut ihanan lämmintä ja tuntuu kuin elettäisiin parhainta kesää. Toisinaan ilmassa on selkeää syksyn tuntua ja tuoksua. Jos kesä muutenkin tuntuu menevän aina niin äkkiä ohi, niin tämä kesä meni mielestäni supernopeasti.

Kylvöpenkki on ränsistymään päin, mutta välillä sinne vielä
ilmestyy valopilkkuja, niin kuin tämä vaaleanpunainen
kirjokierto. 

Parina päivänä täällä oli todella voimakkaita tuulenpuuskia. Maanantaina seurasin ikkunasta petunia-amppeleideni lähes 360 asteista pyörimistä. Sääliksi kävi. Ne riutuivat ja kärsivät tuulista todella pahasti. Tällä hetkellä sataakin vettä, vaikka sehän tekee taatusti hyvää juuri siirretyille perennoille ja vastaistutetuille salkoruusuille.

Meno on äitynyt taas aika villiksi joissain perennapenkeissä. Vasemmalla tähkäverbenaa,
oikealla virginiantädykkeitä ja tuon keltaisen punavartisen nimeä en muista koskaan!

Eräänä päivänä tuuli oli kaatanut vanhempieni pihalla isäni kasvattaman valkoisen pasuunan nenilleen sillä seurauksella, että siitä meni pari vartta poikki. Sain varret kotiinviemisiksi. Leikkelin ne lyhyiksi pätkiksi, tökin multaan. Nyt ne ovat minikasvarissa terassilla ja toivon mukaan juurtuvat hyvin.

Perennojen sekaan on kylväytynyt yksi auringonkukkakin.

Sitten aivan toiseen aiheeseen: Blogger osaa taas vaihteeksi ärsyttää. Aina tulee blogeja,
joiden lukijaksi haluaisin liittyä, mutta nykyään jos yritän Lukijat-gadgetin avulla päästä blogin lukijaksi, niin ruudulle tulee ilmoitus "Haluatko seurata blogia julkisesti nimellä se ja se?". No, ei en halua. Ihan Blogger-profiilin mukaisesti  KesäKukkana seuraisin mielelläni, aivan niin kuin ennenkin, mutta sepäs ei ole enää mahdollista. Ärsyttävää tuo Googlen jatkuva ja vähemmän hienovarainen painostus kaiken maailman Google Plussien käyttämiseen. Argh!
 
Kuka muu hankki bloggaritapaamisessa valkoalpia Vuorelan puutarhalta?
Oliko korkeudesta jotain merkintää? Vai istutinko nämäkin heti kättelyssä väärään kohtaan?
Jäivät aika mataliksi, mutta sehän voi johtua siitäkin, että niillä on eka kesä meneillään. 

Vesisade loppui ja aurinkokin vähän pilkottaa. Säätilat vaihtelevat nykyään äkkiä. Elo on kuin Brittein saarilla. Jospa menisinkin tästä ulkohommiin. Siirtämään pari perennaa. Kuinka moni teistä on muuten jo hankkinut syyssipuleita? Ajattelin, etten ehkä tänä vuonna ala ihan aiempien vuosien tulppaanirumbaan, mutta katsotaan miten käy. Yhteen penkkiin harkitsen tosin istuttavani Darwin-tulppaaneita. Olisivathan ne kovin helppoja, jos ne kerran jaksavat uskollisesti ilmestyä ilahduttamaan joka kevät aina uudelleen.


lauantai 6. elokuuta 2016

Jättikarhunputki



Kummityttöni kanssa kävin viime viikonloppuna katsomassa leffan IKJ eli Iso Kiltti Jätti. Mietin, voisiko jättikarhunputki eli Angelica Gigas olla puutarhan iso kiltti jätti. Hankin pari taimea viime vuonna Taimimoisiolta ja kun talvi oli mitä oli, olin erittäin skeptinen jättikarhunputken selviytymisen suhteen. Sellainen mielikuva minulla ainakin oli, että kasvi olisi aranpuoleinen.


Niin kuin monet muutkin arkana pitämäni kasvit, myös jättikarhunputket talvehtivat hienosti, toisin kuin ne monet pomminvarmana pitämäni tapaukset. Viime vuonna jättikarhunputket eivät kukkineet, joten odotin kukintaa tänä vuonna suurella mielenkiinnolla. Kyseessä kun on kaksivuotinen kasvi, eli ensimmäisenä vuonna se kasvattaa lehdet ja vasta seuraavana vuonna kukkii.  


Purppurat kukinnot eivät ole lainkaan hassumpia, lisäksi ne houkuttelevat runsain mitoin erilaisia pörriäisiä puoleensa. Varret ovat niin tanakat, etten uskoisi jättikarhunputken tarvitsevan minkäänlaisia tukitoimenpiteitä edes tuulisella paikalla.

Vielä nuppuvaiheessa.

Onko jollain muulla pidemmän ajan kokemusta tästä kasvista? Pähkäilin, miten tämän kanssa kannattaisi toimia. Kun joskus kerrotaan, että kaksivuotisen kasvin voisi huijata monivuotiseksi katkaisemalla siltä kukkavarren kukinnan jälkeen. Pähkäilin vaan, että tuottaisiko moinen toimenpide tulosta myös jättikarhunputken kanssa. 

Toukokuun puolivälissä jättikarhunputket olivat  kasvattaneet
jo aika isot lehdet.


Ennen kuin uskalsin hankkia jättikarhunputken pihaani, tutkiskelin netistä puolihysteerisenä,
ettei siitä vaan tulisi samankaltaista riesaa kuin surullisenkuuluisasta jättiputkesta, eiköhän sitäkin alunperin ihan koristekasvina viljelty. Jättikarhunputkesta ei kuitenkaan pitäisi moista harmia koitua. Jättikarhunputki voisikin olla se kukkapenkin iso kiltti jätti. Korkeutta sille kertyy noin puolitoista metriä.






Vaikuttaisi siltä, että jättikarhunputken purppura väri vain syvenee päivä päivältä.
Alimmat kuvat otin eilen, jolloin kukinnot olivat aivan täynnä ampiaisia. Ne varmaan kuuluivat siihen turhautuneeseen porukkaan, josta on viime aikoina ollut lehdissäkin paljon juttuja.